Ihmisen tajunta pohjautuu aivosolujen keskinäiseen sähköiseen ja kemialliseen vuorovaikutukseen ja on pohjimmiltaan aineellista. Neuronien muodostamalla pienellä joukolla ei kuitenkaan ole kykyä tajunnan muodostamiseen, joskin niillä on materian heijastusominaisuus. Siis tajunnan nouseminen esiin neuronien vuorovaikutuksesta on yksi esimerkki määrällisen muuttumisesta laadulliseksi.
Tajunta pohjautuu aistihavaintojen vastaanottamiseen, niiden välittämiseen ajattelun hoitaviin aivojen osiin, muistiin ja muihin tajuntaa matalamman tason aivotoimintoihin. Inhimillisen tajunnan muodostuminen näiden matalamman tason aivotoimintojen pohjalle on myös määrällisen muuttumista laadulliseksi. Tässä esiintyy kaksi tasoa aivojen toiminnassa: ylempi tajunnan taso ja alempi neuropsykologinen taso. Neuropsykologisen tason alla on neurofysiologinen taso, joka koostuu neuronien fyysisestä toiminnasta ja vuorovaikutuksesta.
Psykiatria esittää toisinaan puhtaat mielen ongelmat sairauksina, siis samana asiana kuin fyysiset sairaudet, ja toisinaan taas väittää, että mielisairaudet ovat aivojen fyysisiä sairauksia. Ensimmäisessä tapauksessa psykiatria on väärässä, koska vain fyysiset sairaudet, siis jonkin kudoksen vauriot tai toimintahäiriöt, ovat todellisia sairauksia. Jälkimmäisessä tapauksessa psykiatria esittää tajunnan tason ilmiöt neurofysiologisen tason sairauksina. Siten se ilmeinen tosiasia, että kaikki ajattelu palautuu aivojen aineelliseen toimintaan, ei tee mielisairauksista todellisia sairauksia.
Luotu 18.9.2007
Päivitetty 15.11.2007
Tommi Höynälänmaa